Yksin viihtyvä ja yksinäinen keski-ikäinen naisihminen kertoo hieman lakoniseen tyyliin elämästään välähdyksinä missä milloinkin. Jhumpa Lahiri on kirjoittanut uusimman suomennetun romaaninsa Missä milloinkin hänelle vieraalla kielellä italiaksi. Liekö kieli syynä Lahirin tiiviiseen ja näennäisen selkeään, mutta silti sisältörikkaaseen kerrontaan.
Pieni romaani – 148 sivua – koostuu lyhyistä luvuista,
jotka on nimetty kulloisenkin tarkasteluhetken paikan – fyysisen tai henkisen –
mukaan. Kertoja on esimerkiksi yksikseen, itsekseen, herätessä, auringossa,
baarissa tai puhelimessa.
Vaikka kertoja kokee ulkopuolisuutta muihin, hetken
kestävä yhteys toiseen ihmiseen saa hänet tekemään sovinnon koko maailman
kanssa. Kertojan omin paikka on ei missään.
”Onko olemassa paikkaa,
jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla? Päämäärätön, eksyksissä,
harhateillä, hukassa, ihmeissään, neuvoton, vieraantunut, juureton,
vaivautunut, rauhaton: siitä seurasta löydän itseni. Nuo sanat ovat
asuinsijojani, niistä muodostuu maailma jossa elän.”
Lahiri, Jhumpa. Missä milloinkin (Dove mi trovo). Suom. Helinä Kangas. Tammi Keltainen kirjasto 2020. 148 s. Kirjastosta.
