Koronapandemia aiheutti omassa elämässäni sen, että töissä oli varsinkin alkuun kovat paineet ja kädet täynnä työtä. Iltaisin olin niin puhki, etten jaksanut paljoa lukea. Lisäksi kierrokset kävivät niin korkeina, että kirja jäi helposti kesken. Samaan syssyyn hankittiin peruskuntoinen asunto, jonka pesemisessä ja remontoimisessa on mennyt loputkin vapaa-ajasta. Äänikirjoista oli iloa paikkoja hinkatessa, mutta jaksoin kuunnella vain melko kevyttä kirjallisuutta. Louise Pennyn suomennetut Three Pines -kirjat tulevat ensimmäsienä mieleen. Se ilo koronasta on ollut, että lainakirjat saivat olla rauhassa yli normaalin laina-ajan, joka siinä tilanteessa olisi mennyt sakkojen puolelle.
Aramburu, Fernando. Äidinmaa
(Patria). Wsoy 2020. Suom. Sari Selander.
Odotukseni espanjalaisen Fernando Aramburun Äidinmaata kohtaan olivat kovat. Mielenkiintoinen aihe Baskimaan konfliktista ihmisten kokeman kautta kuvattuna sai minut tarttumaan tähän historialliseksi lukuromaaniksi luonnehdittuun tarinaan. Valitettavasti se osoittautui pahasti ylimittaiseksi ja junnaavaksi. Luin alusta pari sataa sivua ja lopusta noin sata.
Hjorth, Vigdis. Perintötekijät (Arv
og miljø). Suom. Katriina Huttunen. S&S 2019.
Norjalaista kirjallisuutta ei tule luettua turhan paljon, joten lainasin mielelläni tämän kehutun kirjan. Alun perintöriitaa kuvataan arvatenkin totuudenmukaisesti, mutta en jaksanut innostua päähenkilön hidasta prosessia insestistä toipumiseen. Eteneminen on hidasta, koska muu perhe ei tunnusta päähenkilön kokemaa.
Erpenbeck, Jenny. Mennä, meni,
mennyt (Geben, ging, gegangen. Suom. Jukka-Pekka Pajunen. Tammi 2019.
Kuvittelin etukäteen olevinani liekeissä saksalaisen Jenny Erpenbeckin kehutusta romaanista Mennä, meni, mennyt, mutta en ollutkaan. Aihe on mitä tärkein: pakolaisten kohtaaminen, kohtalo ja kohtelu Euroopassa. Oman mielenkiintoisen sävynsä kirjaan toisi Itä-Saksa-ulottuvuus. Suomenkielinen kerronta on sujuvaa, mutta en jaksanut lähteä kertomukseen mukaan.
Rachel Cusk. Siirtymä (Transit).
Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2019.
Kuulun varmasti harvinaiseen ja
pieneen vähemmistöön, mutta Rachel Cuskin superlatiivein ylistetty Siirtymä ei
innostanut minua. Saattaa juurikin olla tämä korona-aika, joka ei anna tilaa syventymistä
vaativalle kirjallisuudelle, ainakaan näin pandemian alussa. Tai sitten olisi
pitänyt lukea trilogian avaava Ääriviivat.
Pitää ottaa projektiksi lukea koko
trilogia, aiemmin ilmestynyt Ääriviivat ja tuore Kunnia.
