Heikkisen
uusin, Poromafia, kertoo nimensä
mukaisesti pohjoisinta Lappia hallitsevan Nelihangan suvun päämiehestä,
Roukusta, Jónas-Guhtur Nelihangasta, ja hänen pyrkimyksistään pysyttää suku mahtiasemassa
hänen jälkeensäkin. Kapuloita Nelihangan toiminnan rattaisiin heittelee hänen
oma poikansa, moottorikelkkajengin johtaja Jouni-Sammeli eli Jyppyrä. Kuvioissa
on mukana köyhän poromiehen vielä nuorehko leski Sára Poikkipää Osku-poikineen.
Huiminta
kirjassa on sen aitojen yksityiskohtien runsaus, joka luontevasti lomittuu
silkkaan mielikuvitukseen. Tausta- ja ajatustyötä on varmasti paljon takana,
jotta laajemmat maisemat ja yksityiskohdat istuvat yhteen saumattomasti.
Esimerkiksi:
Sára suli sillä
hetkellä, kun hän astui lämmittimenhajuisesta autonkopista Utsjoen maisemaan. Kaukana
etumaastossa kiipesi poutapilven varjo Bállovárrin huipun ylitse, lasketteli
rinnettä ja lankesi laaksoon. Koivikossa pulisi lemmenkipeä teeri.
…
Seuraavalla
tempaisulla moottori pärähti käyntiin, ja nenään etsiytyi kaksitahtisen
klassikon katku. Autonperästä rullasi Lynx 3900, perintökalleus. Ville-vainaa
oli antanut rakkineelle uuden elämän kerta toisensa jälkeen. Yhtään
alkuperäistä osaa ei kelkassa enää ollut. Siippa oli vaihtanut telamaton,
liu’ut, pyörät… moottorin kahdesti. Rotax 377:n pystyi korjaamaan kotikonstein,
mutta salatieteet eivät Sáraa kiinnostaneet.
Vauhtia
ja vaarallisia tilanteita ei puutu tästä kertomuksesta ja romantiikkaa on
sopivasti mausteeksi. Tuttua tyyliä ja laatua Heikkiseltä, jonka aiemmat
romaanit ovat Terveiset Kutturasta
vuodelta 2012 ja Jääräpää (2014).
Heikkinen,
Mikko-Pekka. Poromafia. Johnny Kniga 2016. 382 s. Kirjastosta.
