Joitakin
kirjoja tekee mieli lukea hitaasti, jotta sen seurassa voisi olla
mahdollisimman pitkään, ja joiden loppuessa harmittaa päästää irti
kertomuksesta ja sen henkilöistä. Italialaisen Elena Ferranten Napoliin sijoittuva Loistava ystäväni on näitä kirjoja.
Kertomuksen
keskiössä ovat kertoja Elena ja hänen erikoislaatuinen ystävänsä Lila, joiden
ystävyyttä ja tarinaa seurataan tässä kirjassa lapsuusvuosista varhaiseen
aikuisuuteen. Ei Elenakaan kaikkein tavallisin tyttönen ole, mutta yleensä hän
jää karismaattisen ja lahjakkaan Lilan varjoon. Toisaalta, Lilakin saa Elenalta
paljon.
Eletään
Napolissa 50-luvun loppupuolta, aikaa, jolloin sota oli vielä vahvasti läsnä,
ainakin aikuisten elämässä. Naapurusto, jossa Elena ja Lila asuvat, on tiivis
yhteisö ja alue, josta ei juuri muualle poiketa. Alue ei suinkaan ole
varakkaimmasta päästä, päinvastoin, muttei kaikkein kurjinkaan, sillä
esimerkiksi suutari, vahtimestari, puuseppä ja kondiittori ansaitsevat
jonkinmoisen elannon perheelle. Niukkoja aikoja silti eletään, eikä esimerkiksi
koulunkäynnin jatkaminen alakoulun jälkeen ole mikään itsestäänselvyys,
varsinkaan tytöille, vaikka lahjakkuutta riittäisi vaikka mihin. Koulutuksen
tiedetään avaavan mahdollisuuksia parempaan elämään, mutta sille tielle on
köyhähköstä perheestä vaikea päästä. Tytöt voivat tavoitella unelmaa
rikkaammasta elämästä avioliitolla menestyneen tai mahdollisesti menestyvän
nuoren miehen kanssa.
Ferrante
antaa Elenalle hyvin uskottavan äänen ensin ystävän löytävänä lapsena ja sitten
fyysisesti ja henkisesti kasvavana nuorena. Yksi hyvä esimerkki Elenan
kehityksestä löytyy kirjan loppupuolelta Elenan havahtuessa siihen, ettei hän
tiedä yhteiskunnasta juuri mitään, koska hän ei esimerkiksi lue lainkaan sanomalehtiä,
vaan vain romaaneja. Hän kuvaa hyvin myös sen ajan yhteiskunnalliset olot ja
yhteiskunnan kehityksen sekä naisten alisteisen aseman ja miesten uhon.
Jatkoa
Elenan, Linan ja muiden korttelin ihmisten tarinaan on lupeissa. Salanimen
taakse kätkeytynyt Elena Ferrante on kirjoittanut neliosaisen romaanisarjan,
josta tämä alun perin vuonna 2011 ilmestynyt Loistava ystäväni on ensimmäinen osa. Muiden osien suomennoksia
pitää vielä odotella.
Helinä Kankaan suomennos on
sujuva. Alkuperäistekstiä tuntematta voin olla väärässäkin, mutta kohdissa,
joissa erikseen mainitaan kirjakielen ja ilmeisen leveän napolilaisen murteen
käyttö, Kangas pitäytyy yleiskielessä. Ratkaisu on mielestäni onnistunut, sillä
lukija voi hyvin kuvitella kuulevansa murteellista italiaa, vaikka tekstiä ei
ole yritetty vääntää väkisin kotimaiseen murremuotoon, kuten vaikkapa
lounaismurteelle.
Ferrante,
Elena. Loistava ystäväni (L’amica geniale). Suom. Helinä Kangas. Wsoy 2016. 362
s. Kirjastosta.
