Pidin paljon ruotsalaisen Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogiasta, joten, kun äänikirjapalvelussa tuli vastaan hänen tuorein romaaninsa Sockerormen (Polaris 2021), otin sen heti kuunteluun. Kertomus on mahdottoman synkkä, mutta huumori, Smirnoffin tapa kertoa ja reaalimaailman ulkopuolelle ulottuminen saavat lukukokemuksen positiivisen puolelle. Kertomus jää mieleen.
Sockerormen on tarina lasten kaltoinkohtelusta, hylkäämisestä
ja hyväksikäytöstä. Miten käy, kun aikuiset pettävät tai vain häipyvät? Tai kun
oma äiti jaksaa muistuttaa siitä, kuinka tyttären syntymä pilasi hänen elämänsä
ja kuinka hän toivoo, ettei tytär olisi syntynytkään.
Kertomusta ei jaksaisi, ellei ilmassa olisi hieman toivoa.
Smirnoff pehmentää kamaluuksia maagisen realismin elementeillä.
Agnesilla on hämmästyttäviä kykyjä pienestä pitäen. Hänen
musikaalisuutensa on sekä uhka että mahdollisuus: äiti vihaa hänen lahjakkuuttaan,
mutta sen avulla on mahdollista päästä pois ankeasta ja ankarasta. Pienen Agnesin
ainoa ystävä yhteen aikaan on rotta, ja hän juttelee eläintarhan elefantin
kanssa. Lapset toimivat aikuismaisesti, mutta lapsenomaisuutensa säilyttäen.
Jotenkin Agnesin tavassa havainnoida asioita ja kohdata
kokemansa antaa vaikutelman siitä, että hän selviää.
Agnesin ystävät ovat samanikäiset Kristian ja Miika.
Kristian myös on musikaalinen ihmelapsi, ja suomalaistaustainen Miika myös.
Erikoinen kolmikko pitää yhtä, ja heitä yhdistää myös musiikinopettaja ja
tennisvalmentaja Frank, jonka tausta ja motiivit ovat vähintäänkin hämärät.
Äänikirjaversiota kuunnellessa jää paitsi Smirnoffin tavasta
käyttää tai paremminkin olla käyttämättä välimerkkejä. Toisaalta kuuntelu on siinä
tapauksessa ruotsin kielen harrastajalle ehkä lukemista helpompi tapa lähestyä
Smirnoffin kerrontaa. Ella Schartnerin ääni on selkeä ja se sopi hyvin
tarinaan.
Smirnoff, Karin. Sockerormen. Polaris 2021. Äänikirja.
