Vuonna
2019 kävin katsomassa enemmän elokuvia kuin vuosiin. Muistinpanoja tuoreeltaan
tein vain muutamasta. Parista kirjotin pidempään. Äänikirjat löysin kesällä
lehtitilauksen myötä saamani kokeilujakson myötä. Olen kirjoittanut melkein jokaisesta
lukemastani tai kuuntelemastani kirjasta, vähintäänkin lyhyen muistiinpanon,
mutta melko monta on myös jäänyt ilman mitään merkintää.
Elokuva: Blinded by the Light
Pidin
todella paljon samaisen ohjaajan monta vuotta sitten tekemästä elokuvasta
Parempi kuin Beckham. Vähän samoja teemoja on tässäkin, huumoria,
maahanmuuttoa, voimaannuttamista. Tällä kertaa voimaa tuovat Bruce
Springsteenin biisit. Oli aivan kiva hyvän mielen elokuva, mutta ei jättänyt
kummoista muistijälkeä.
Elokuva:
Tarhapäivä
Ihan
kiva jatko-osa, hmmmm, mikäs sen elokuvan nimi olikaan. Joka tapauksessa
Petteri Summanen näyttelee hyvin, ja Tiina Lymi on onnistunut ohjauksessa.
Jossakin näin moitittavan leffan naiskuvaa, mutta minua ei haitannut. Olisi
naispuolinen osapuoli voinut aikanaan aivan hyvin ottaa aloitetta käsiinsä.
Elokuva:
Rocketman
En
ole Elton Johnin fani, mutta en kovasti inhoakaan hänen musiikkiaan. Pidin
elokuvasta, koska siinä oli hyvä käsikirjoitus. Elokuvassa käsiteltiin sopiva
jakso hänen elämäänsä. Miinusta oli se, että vanhempien tunnekylmyys tuli
todellakin alleviivaten ja moneen kertaan selväksi. Elokuva oli sopivasti
yksinkertaistettu ja sopivan överi.
Thomas Gads: Pirulainen
Kotimaisen jännityskirjallisuuden kentälle astelee
vahvoin askelin ryhmä Halme, luojanaan Thomas Gads. Nimen takana ovat Satu Roos
ja Kaisa Nummela. Kirjan tietojen mukaan toinen ryhmä Halme -jännäri olisi
tekeillä. Pirulainen päättyykin aitoon cliffhangeriin. Sitä en olisi muistanut,
ellen olisi kerrannut tätä varten kirjan tapahtumia. Itse asiassa
päällimmäiseksi mielikuvaksi tästä jännäristä jäi se, että se on hyvin
kirjoitettu ja suunniteltu. Henkilöissä on särmää, ja lukijaa hämätään
sopivalla tavalla. Tapahtumat ja henkilöt katosivat päästä turhan nopeasti, eli
olisi pitänyt tästäkin kirjasta kirjoittaa heti, eikä lykätä kirjoittamista
viikkojen päähän.
Gads, Thomas. Pirulainen. Bazar Kustannus Oy 2019.
Sähkökirja. Luettu lehtitilauksen kylkiäisenä.
Jarmo
Huhtala: Perseennuolijan hirviseura. Atrain & Nord 2019. Kirjastosta.
Tämän
pienen huumoriromaanin sain kuin sainkin lukaistua. Rippunen tottakin lienee
mausteena tässä suuren yhtiön ja alueviranomaisten touhussa ja kuvioissa.
Loppua kohti yhdyssana- ja muut kielivirheet lisääntyivät.
Marianne
Cedervall: Svinhugg
Selasin
e-kirjatarjontaa maksullisessa palvelussa, ja silmään pisti tämä ruotsalaiskirjailija.
Summanmutikassa valitsin Svinhugg-nimisen kirjan, ja se osoittautui sarjansa
aloittajaksi reilun kymmenen vuoden takaa. Ikä ei haitannut, kertomus ei ollut
vanhentunut, ja luin sen ihan mielelläni. Ehkä luen Cedervallilta muitakin,
sopivaksi välipalaksi. Tämän luin kännykän näytöltä iltalukemisena.
Sirpa
Kähkönen: Muistoruoho, äänikirja
Tästä
olisi pitänyt kirjoittaa heti tuoreeltaan, pidempään ja omana postauksenaan!
Pidin aivan mahdottomasti tästä usean sukupolven tarinasta. Kähkönen kuvasi
hienosti niin pioneeritytön ajatusmaailmaa kuin varttuneempien, kovia
kokeneiden naisten mietteet. Tunnustan, etten ole lukenut sarjan aiempia
kirjoja, ja nyt ne jäävät lukematta, koska Kähkönen tuo entiset tapahtumat
tiivistetysti lukijalle vanhempien naisten muistojen kautta.
Nina
Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei, äänikirja
Ihan
kiva vaihteeksi norjalainen romaani, vaikkakin yleisinhimillinen tarina olisi
voinut sijoittua minne tahansa. Pitkään aviossa olleen pariskunnan lapset ovat
aikuistumassa, ja avioliitto tuntuu väljähtyneeltä, ainakin nuorempaan naiseen
rakastuvan miehen mielestä. Romaani on vaimon, ja siis pian ex-vaimon
kasvutarina, sillä häntä eivät rassaa vain saamattomat lapset, vaan myös yhä huonontuva
työelämä koulumaailmassa.
Anni
Saastamoinen: Sirkka, äänikirja
Kuuntelin
äänikirjana Sirkan nolojen tilanteiden koomikon Pirjo Heikkilän lukemana.
Tunnetun henkilön ääni vei väistämättä ajatuksia Heikkilän aikaisempiin töihin.
Kyllähän Anni Saastamoinen tekee teräviä havaintoja elämästä, mutta en pitänyt
Sirkasta. Hänen äärimmäisyyksiin viedyt omituisuutensa veivät vaivaannuttavasti
mielenterveyden ongelmiksi, enkä minä kokenut myötätuntoa tai myötäelämistä
Sirkan kanssa. En viihtynyt Sirkan seurassa vähääkään. Kuuntelin alusta
neljäsosan ja vielä parikymmentä minuuttia lopusta.
Luise
Penny: Kylmän kosketus ja Kuolema kiitospäivänä, äänikirjat
Mukavalla
tavalla erilainen jännärisarja, ja mukavaa kuunneltavaa ajomatkoille.
Nämä
jätin kesken:
Fred
Vargas: Kalmankuoriaiset (Gummerus 2018)
Tuhti
jännäri jäi lähes alussa kesken, kun murhaaja tuli vastaan, ei aivan leima
otsassa, mutta oli niin ilmiselvä, että menetin mielenkiintoni.
Pascal Engman. Patriootit (Patrioterna) Suom. Pekka
Marjamäki. (Wsoy 2019).
Joskus
ei vain jaksa väkivaltaa. Jotenkin odotin kirjalta enemmän.
Aleksanteri
Kovalainen. Kansallinen herätys. Teos 2018.
Taitavaa
kielenkäyttöä, mutta aihe tuli liian lähelle.
