Aki Ollikainen: Pastoraali

Sivuja ei ole paljon, mutta sisältöä ja sävyjä sitäkin enemmän löytyy Aki Ollikaisen uusimmasta romaanista Pastoraali. 

 

Aatu istui pitkällä puisella penkillä, joka oli kotiportaiden vieressä, ja juotti vettä mykälle karitsalle. Karitsa tuijotti isäntäänsä. Sen pupillit olivat vaakasuorat soikiot, kuin komeettojen radat avaruudessa, yhtä käsittämättömät.

Henkilöjoukko on pieni, mutta monitahoinen. Aatu on pastoraaliperinteen mukainen lammaspaimen. Kertomuksen henkilöitä ovat nuoret, maalle muuttaneet, maalle jääneet, elämänsä tuhlanneet ja vanhukset. Ihmisten ohella Pastoraalissa vahvassa roolissa ovat luonto ja sää. Itäsuomalaisen muuttotappiokunnan syrjäkylällä vallitsee alkukesän korkeapaine, mutta matalapaine jo lymyää taustalla. Ihmisten elämät liikahtavat uusiin asemiin. 

Ollikainen virittää kertomukseen huikean tunnelman. Mutta tarinan kaikkitietävänä kertojanahan onkin Pan, ehdottoman epäluotettava!

Ollikainen, Aki. Pastoraali. Siltala 2018.138 s. Kirjastosta.

Anna Kontula: Eduskunta

Toisen kauden kansanedustaja Anna Kontula (vas.) avaa tuoreessa kirjassaan Eduskunta työpaikkansa toimintatapoja ja -kulttuuria tavalliselle kansalaiselle ymmärrettävällä tavalla ja kiinnostavasti. Kansanedustajuudesta haaveileville kirja toimii mainiona oppikirjana kansanedustajan arkeen.

Kaikki alkaa konfliktista. Parlamentaarisessa demokratiassa eri näkemysten ja intressien pitääkin kohdata ja ottaa mittaa toisistaan. Mutta hommien pitää toimia, ja vaikka jollakin puolueella olisi enemmän edustajia kuin jollakin toisella, ei se merkitse sanelupolitiikkaa. (Huom. Eduskunnan ulkopuolelta katsottuna nykyhallitus tosin on ottanut linjakseen ajaa läpi haluamansa muutokset muita kuuntelematta, ja muilla tarkoitan asiantuntijoita tai opposition edustajia.) Politiikan suunnasta käytävän kamppailun rinnalla eduskunnassa kisataan näkyvyydestä ja asemasta omassa ryhmässä. Kontula kuvailee mielenkiintoisella tavalla kaikkia niitä erilaisia tapoja, joilla eduskunnan sisällä olevia ristiriitoja pyritään hallitsemaan. Näitä ovat tiivistettynä hierarkia, normistot ja yhteisöt. 

Mutta kuten Kontula kirjoittaa, politiikka ei ole vain kilpailua ja toisten latujen hiekoittamista, se on myös luottamusta ja liittoumia. Eduskunnassa kyky tehdä yhteistyötä on yhtä tärkeä kuin omata terävät kyynärpäät. Myös kollegiaalisuus on vahvassa roolissa.

Kontula, Anna. Eduskunta Ystäviä ja vihamiehiä. Into 2018. Kirjastosta.

Antti Tuomainen: Pikku Siperia

Kansainvälistäkin menestystä jännäreillään saavuttanut Antti Tuomainen jatkaa tutulla linjallaan. Pikku Siperia on oivaltavaa, omintakeista ja laadukasta jännityskirjallisuutta.

Tällä kertaa tarinan sankarina on syrjäkylille Hurmevaaraan vaimoineen muuttanut pappi, jonka menneisyys sotilaspappina Afganistanissa vaikuttaa monin tavoin nykyhetkeen. Joelin maailmassa tapahtuu kerralla monia isoja asioita, kuten esimerkiksi Krista-puolison ilmoitus raskaudestaan. Dramaattisella tavalla entisen rallitähden autoon pudonnutta meteoriittia himoitsee yksi jos toinenkin.

Keneen voi luottaa, vai voiko keneenkään? Siinäpä Joelilla pohdittavaa. Hän myös päättää suojella arvokasta meteoriittia varkausyrityksiltä sinä aikana, kun sitä kylällä säilytetään.

Vaikka päähenkilö onkin pappi, kirjoittaa Tuomainen teologiset pohdiskelut ja pappina toimimisen kansanomaisesti ja Joelin tyyliin sopiviksi. Joelkin on hyvin inhimillinen ihminen, vaikka pappi onkin., Muualta kylälle muuttaneena Joel saa kohdata ulkopuolisuutensa.

Vauhtia ja väkivaltaa riittää tässäkin Tuomaisen dekkarissa, muttei liiaksi. Koominen perusvire on tuttua Tuomaista.

Tuomainen, Antti. Pikku Siperia. Like 2018.296 s. Kirjastosta.