Sally Salminen: Katrina

Topakkaa luonnetta ja vahvaa ruumista tarvitaan, kun mieheen ja hänen suuriin puheisiinsa langennut Katrina luulee menneensä naimisiin varakkaan ahvenanmaalaisen kanssa, mutta totuus on toisenlainen. Koti onkin matala, maalaamaton mökki, eikä luvatuista omenapuista näy jälkeäkään, koska pienellä pihalla ei edes ole multaa sen verran että siinä puu kasvaisi. Mies häipyy heti merille, ja Katrina joutuu saaren rikkaille töihin, mitätöntä korvausta vastaan tietenkin.

Sally Salmisen (1906–1976) alun perin vuonna 1936 ilmestynyt Katrina alkaa synkästi, eikä jatko ole sen helpompaa. Vaikka Katrina kokee suuria menetyksiä ja elää äärimmäisessä köyhyydessä, osaa Salminen kertoa Juha Hurmeen suomentamana tarinan niin lämpimästi, että suorastaan haikein mielin luovuin sen seurasta sivujen loputtua ja Katrinan tarinan päätyttyä.

Klassikoksi romaanin tekee muun muassa epäoikeudenmukaisen kohtelun vaikutukset eri ihmisiin. Katrinassa käsitellään paljon luokkaeroja, mutta ne eivät ole ainoat epäreiluudet, joita Katrina ja hänen perheensä kohtaavat. Koulutus on ainoa keino päästä etenemään, mutta ei koulutuksenkaan hankkiminen ole helppoa. Kertomuksen edetessä yhteiskunta kehittyy, ja maailma muuttuu, mutta sitten Katrina alkaakin olla vanha.

Ahvenanmaalla syntynyt, mutta pääosan elämästään ulkomailla asunut Sally Salminen oli aikanaan suosittu kirjailija. Esikoisromaani Katrina käännettiin monille kielille. Suomeksi se ilmestyi Aukusti Simojoen kääntämänä nimellä Katriina.

Juha Hurmeen uusi suomennos on vuodelta 2018.

Luin Hurmeen suomennoksen kännykältä e-kirjana, maksulliselta palvelulta. Simojoen suomennoksen (15. painos vuodelta 1994) ostin Hurmeen suomennoksen ilmestymisen aikoihin SPR:n Kontista, nimenomaisena ajatuksena vertailla suomennoksia.

Kannesta kanteen en vanhempaa versiota jaksanut, mutta sieltä täältä luettuna asia tuli selväksi: Hurmeen suomennos on sujuva, raikas ja sopivasti sekä vanhoissa ilmauksissa että nykykielessä kiinni.

Vertailun vuoksi kappale aivan kirjan lopusta. Ensin Hurmeen käsialaa:

     

Hän nautti istumisesta ja levosta. Oli varjoisaa ja ihanaa korkeiden, rauhoittavasti suhisevien, tuuhealatvaisten lehmusten suojassa. Harvat ihmiset, jotka kulkivat ohi, astelivat hiljaa ja laiskasti, eivätkä kadun autot ja hevospelit huolettaneet häntä tällä rauhallisella paikalla. Niin, hän lepuutti jäseniä, mutta sielulleen hän ei saanut siinä rauhaa, Kaikki oli niin vierasta, ja hän oli liian väsynyt yrittääkseen ymmärtää sitä. Hän oli vanha, ja elämä oli liukumassa hänen ulottuviltaan, siinä syy. Hän etsi vain vainajien joukosta ystäviään, ja sinne hän nyt itsekin kuului. Oliko elämä kärsimisen arvoista, kun kaikki katosi tällä tavoin kuin kaste auringonpaisteessa, niin että mitään ei jäänyt jäljelle? Mitään ei jäänyt jäljelle! Oliko se totta? Ei, totisesti ei ollut niin. Eikö Vanha Kapteeni ollut jo kauan sitten alkanut muuttua mullaksi maassa, ja nyt hän kuitenkin näki Kapteenin isokokoisen hahmon kulkevan tuolla promenadilla, ja hän kuuli Kapteenin naurun kajahtelevan puiden välissä. Eikä Kapteeni kulkenut vain yhdessä vaan useassa hahmossa kaupungin läpi johtamassa ja järjestämässä elämää maissa ja merellä.

Simojoen tyylinäyte:

Katriina nautti istumisesta ja lepäämisestä. Korkeiden, rauhoittavasti humisevien tuuhealatvaisten lehmusten juurella oli varjoisaa ja ihanaa. Ne harvat ihmiset, jotka kulkivat ohitse astelivat hiljaa, verkalleen, eivätkä katujen autot ja hevoskyydit tuottaneet hänelle levottomuutta tällä rauhallisella paikalla. Niin, hän lepuutti jäseniään, mutta ei hänen sielunsa saanut siinä rauhaa. Kaikki oli ylen vierasta, ja hän oli liian väsynyt koettaakseen ymmärtää sitä. Hän oli vanha, ja elämä häipyi häneltä pois, siinä syy. Vain vainajien joukosta hän etsi ystäviään, ja sinne hän nyt itsekin kuului. Olikohan elämä kärsimisen arvoista, kun kaikki katosi tällä tavoin, kuten kaste auringon paistaessa, niin ettei mitään jäänyt jäljelle? Mitään ei jäänyt jäljelle! Oliko se totta? Ei, totisesti ei niin ollut. Olihan Vanha Kapteeni jo kauan ollut maassa, mullaksi muuttumassa, ja nyt hän kuitenkin näki hänen korkean vartalonsa kulkevan tuolla kävelytiellä ja kuuli hänen naurunsa kajahtelevan puiden lomitse. Eikä Vanha Kapteeni kulkenut ainoastaan yhtenä vaan monen henkilönä halki kaupungin, johtamassa ja järjestämässä elämää maalla ja merellä.

Salminen, Sally. Katrina. Suom. Juha Hurme. Teos 2018.