Jos
vaikkapa Frank Gehryn arkkitehtuuri
on vau-arkkitehtuuria, on puolestaan argentiinalaisen kirjailijan Julio Cortázarin (1914–1984) tuotanto vau-kirjallisuutta. Hänen
tyylinsä on omintakeista ja taidokasta. Tuorein suomennos hänen tuotannostaan
on novellikokoelma Tuli on kaikki tulet.
Kahdeksassa kertomuksessa Cortázar vie
lukijansa milloin mihinkin paikkaan ja aikaan, usein saman kertomuksen sisällä
vaihdellen. Lukijan on syytä olla tarkkana koko ajan, sillä väliin hän
vyöryttää tarinaa vaihtaen lennossa kertojaa, jota ei välttämättä esitellä
lainkaan vaan jonka roolin saa lukija itse päätellä. Vaikka Cortázarin
kerronnassa on surrealistisia piirteitä, on hänen tapansa kertoa kuitenkin niin
selkeää, että lukeminen on ainakin näennäisen vaivatonta. Realistiselta
vaikuttavat kertomukset ovat usein hyvin mielikuvituksellisia, fantasiaa
lähenteleviä ja tunnelmaltaan vahvoja.
Esimerkkinä arvoituksellisuudesta toimii
hyvin kokoelman aloittaja Etelän
moottoritie, jossa sunnuntain ruuhkassa liikenne Pariisiin menevällä
moottoritiellä alkaa takkuilla ja pysähdellä. Suma ei elävän elämän tapaan
purkaudu tunneissa, vaan kestää päiviä ennen kuin matkalaiset pääsevät todella
jatkamaan matkaansa. Jumiin joutuneet ihmiset selviytyvät kuka mitenkin, jos
ylipäätään selviytyvät. Pysähdyksen syy jää arvoitukseksi. Kertomus sopisi
vaikka tähän päivään, ellei Cortázar nimeäisi matkalaisia näiden autojen mukaan
Renault Dauphineksi , Caravelleksi, Simca Arianeksi tai Citroen 2CV:ksi.
Suomentaja Anu Partanen toteaa kirjoittamissaan jälkisanoissa Cortázarin
halunneen uudistaa kertomustapaa, ja siinä hän todella onnistui. Tuli on kaikki tulet -kokoelman novellit
on kirjoitettu Cortázarin pääteokseksi sanotun ja aivan omanlaisensa romaanin Ruutuhyppelyä (alkuteos 1963, Anu
Partasen suomennos 2005) jälkeen.
Cortázar,
Julio. Tuli on kaikki tulet (Todos los fuegos el fuego). Suomennos ja jälkisanat
Anu Partanen. Teos 2015. Kirjastosta.
