Kiehtova ja koskettava aikamatka 1960-luvun
Neuvostoliittoon on tämä Jelena Tšižovan
kotimaassaan Venäjällä palkittu ja usealle kielelle käännetty romaani Naisten aika.
Viisi kolmeen sukupolveen kuuluvaa naista asuttaa
samaa pientä asuntoa. Kolme mummoikäistä, joilla toisen maailmasodan kauhut
Leningradin piirityksineen ovat vielä vahvasti mielessä, hoitavat alle
kouluikäistä Suzannaa, tai Sofiaa, kuten muorit ovat hänet nimenneet. Suzannan
äiti puolestaan on maalta tehtaaseen töihin tullut, vielä nuori nainen.
Yksinään lapsen saaneen Antoninan asema ei ole helpoimmasta päästä, vaikka
asunto- ja televisiojonossa eteneminen on ripeämpää kuin joillakin muilla.
Puutetta on kaikesta, ja pyykinpesukoneen olemassaolosta
on vasta kuultu huhuja. Puhumaton Suzanna aiheuttaa murhetta, mutta muorit
hyväksyvät tytön sellaisena kuin hän on. Romaanin lopussa väläytetään
tulevaisuutta, joka pyöräyttää kertomuksen tummat sävyt vaaleampaan suuntaan.
Ehkä joku Venäjää paremmin tunteva hoksaa kaikki
romaaniin sisällytetyt viittaukset, joista osa on avattu alaviitteisiin.
Antisemitismi tulee ilmi vaivihkaa, mutta jättää hyytävän tunnelman.
Naisten aika ei ole kaikkein helppolukuisimpia
romaaneja, mutta kertomus kyllä palkitsee esimerkiksi herättämällä mielikuvia
menneisyydestä.
Tšižova, Jelena. Naisten aika (Время Женщин). Suom.
Kirsti Era. Into 2018. 261 s. Kirjastosta.
