Italialaisen
Domenico Starnonen muutama vuosi
sitten kotimaassaan ilmestynyt ja nyt suomeksi tullut romaani Solmut on raskaasta aiheestaan
huolimatta yllättävän vinkeä teos. Iso kiitos siitä kuuluu tarinan
loppupuolelle.
Romaanissa
aviopari on lähes koko avioliittonsa ajan keskittynyt toistensa kiusaamiseen,
jopa kiduttamiseen. Etenkin perheen äiti hallitsee solmujen kiristämisen toisen
ympärille. Romaanin keskeiset tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Italiassa naisten
jääminen kotiin lasten kanssa oli yleistä, eikä avioero ollut tullut
tavalliseksi. Perheen arki katkeaa, kun isä Aldo rakastuu nuoreen naiseen ja
muuttaa hänen luokseen. Muutaman vuoden kuluttua hän muuttaa takaisin elääkseen
yhdessä vaimonsa kanssa vanhuuden päiviin saakka. Miksi ihmeessä, sitä on hyvä
pohdiskella.
Perheessä
sen kaikilla neljällä jäsenellä on kurjaa, ja lapsetkin oppivat pian, ettei
tilanne koskaan parane. Starnone selittää tarinassaan syitä perheen isän
käytökseen, mutta äidin yliampuvaan kitkeryyteen ja ankaruuteen ei kerrota
taustoja. Perheen lapset kantavat kokemuksiaan mukanaan läpi elämänsä.
Starnone, Domenico. Solmut (Lacci). Suom. Leena
Taavitsainen-Petäjä. WSOY 2018. 191 s. Kirjastosta.
