Tuore
kotimainen uutuuselokuva Aurora jätti
jälkeensä hyvän mielen, koska pidin tarinasta ja olin hyvilläni käsikirjoittajan
ja ohjaajan Miia Tervon nappisuorituksesta.
Tarina rullaa ja se on yllätyksellinen, vaikka romanttisen komedian peruskaavaa
noudattaakin. Kertomuksessa on mukana niin paljon tummia sävyjä, ettei elokuva
ole vain kevyttä hömppää, vaan se onnistuu käsittelemään monia isoja ja vaikeita
asioita. Ennakkoluulot ovat yksi keskeinen ja läpileikkaava
teema, jolla Tervo onnistuu irrottelemaan letkeästi.
Mimosa
Willamon esittämä Aurora kipuilee elämässään ja hoitaa tuskaansa alkoholilla. Eihän
nuorella naisella voi olla alkoholiongelma, jos hänellä on joskus ongelmia
alkoholin kanssa? Auroralla menee aikansa ennen kuin hän pystyy kohtaamaan
ongelmansa.
Mimosan
tavoin omalla tavallaan kipuilee Hannu-Pekka Björkmanin esittämä isä.
Samaan
aikaan joutuu elämässä kamppailemaan pienen tyttärensä
kanssa Rovaniemelle päätynyt turvapaikanhakija Darian (Amir Escandari) jonka turvapaikkapäätös
on epävarma. Darianille pitäisi löytää suomalainen vaimo, jotta hän tyttärineen
voisi jäädä maahan. Erilaisia morsianehdokkaita löytyy, mutta kuka onkaan se
oikea?
Päähenkilöissä
on särmää, ja sitä löytyy myös monista sivuhenkilöistä (mm. Miitta Sorvali, Ria Kataja, Chike Ohanwe ja Oona Airola). Toivottavasti, jatkoa
ajatellen, tähän elokuvaan koottu herkullisten henkilöhahmojen kokoelma ei
tyhjentänyt Tervon ideavarastoa. Roolitus on myös onnistunut erinomaisesti.
Tervo
onnistuu käsittelemään myös pikkupaikkakunnan nuorisolle tyypillisiä haaveita.
Lähteäkö vai jäädä puhumaan lähtemisestä.
Jos jotakin olisin tehnyt toisin, niin lyhentänyt kotibilekohtausta.
Rovaniemeläislähtöisenä
katsoin tietenkin silmä kovana tuttuja paikkoja, ja olihan niitä sopivasti.
