Lahoressa
Pakistanissa syntynyt ja mm. Lontoossa ja New Yorkissa asunut Mohsin Hamid kertoo periaatteessa hyvin
todentuntuisesti kriisin ja sodan kehittymisestä jossakin lähi-idän suunnalla
sijaitsevassa paikassa kahden nuoren kautta. Nadja ja Saeed päätyvät
pakenemaan, mutta eivät tavanomaisia reittejä, vaan tässä kirjassa siirtyminen
tapahtuu mystisten ovien kautta. Pariskunta tupsahtaa Lontooseen, jonne on
saapunut muitakin pakolaisia suurin joukoin. Vähitellen elämä pakolaisena käy
vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Hamidin romaanin teemana pakolaisuuden ohella on
maailman muuttuminen ja ihmisten erkaantuminen toisistaan.
Niihin aikoihin uutiset
olivat täynnä sotaa ja maahanmuuttoa ja maahanmuuttovastaisuutta, samoin
alueiden irrottautumista valtioista ja kaupunkien irrottautumista muista osista
maata, ja vaikutti siltä että samaan aikaan kun kaikki ihmiset pakkautuivat
yhteen, kaikki myös etääntyivät toisistaan. (s. 127)
Kaikki me olemme
siirtolaisia ajassa. (s. 168)
Joka puolella maailmaa
ihmiset lähtivät sieltä missä olivat ennen olleet, aikanaan hedelmällisiltä
tasangoilta jotka nyt halkeilivat kuivuuttaan, merenrantakylistä jotka
kamppailivat valtavien vuorovesiaaltojen kourissa, liikakansoitetuista
kaupungeista ja kuolemaa huokuvilta taistelukentiltä, ja he etääntyivät myös
toisista ihmisistä, ihmisistä joita he joissakin tapauksissa olivat
rakastaneet, niin kuin Nadia oli loittonemassa Saeedista ja Saeed Nadiasta. (s. 169).
Hamidin
kohtuullisen suppeasta tuotannosta on aiemmin suomennettu Fundamentalisti vastoin tahtoaan (2007), jota en olen lukenut.
Hamid,
Mohsin. Exit west. (Exit
West) Suom. Juhani Lindholm. Otava 2018. 182 s. Kirjastosta.
