Ranskalaisen
Pierre Lemaitren uusimmassa
suomennetussa jännärissä Silmukka
näkökulma on tällä kertaa surmatyön tekijän. Kaksitoistavuotias Antoine lyö
pikkupojan hengiltä ja salaa tekonsa. Vuosien jälkeen vainajan jäänteet
löytyvät ja rikostekniikka tuo avuksi dna-tutkimuksen. Vaan kuinka kireälle
silmukka aikuiseksi kasvaneen Antoinen ympärillä kiristyy ja saako hän teostaan
rangaistuksen, ja jos saa, niin millaisen?
Kirjan
suomenkielinen nimi Silmukka on
osuva, mutta myös alkuteoksen nimi, joka suomeksi on kolme päivää ja yksi
elämä, kuvaa kertomusta hyvin.
Lemaitre
kuvailee uskottavasti tekonsa kanssa elämään joutuneen ajattelua, läheisensä menettäneen
tuskaa ja sitä, kuinka huonosti sitä toisen ihmisen voi tuntea, vaikka asuisi
saman katon alla.
Lemaitren
tyyliltään erilaisessa Camille Verhoeven -sarjassa on väkivaltaa paljon enemmän
kuin tässä Silmukassa, josta
puolestaan löytyy painostavaa tunnelmaa sitäkin enemmän.
Kävin
vastikään katsomassa Lemaitren romaaniin Näkemiin
taivaassa perustuvan elokuvan ja pidin siitä paljon. Pidin toki
romaanistakin, jonka luin ennen tämän blogin aloittamista. Olisin varmasti
kehunut. Tarkistin (ranskankielisestä) Wikipediasta Lemaitren kuulumiset ja huomasin,
että tämän Silmukka-romaanin pohjalta
on tekeillä elokuva, jonka ranskankielinen nimi on sama kuin romaanilla, eli Trois jours et un vie.
Lemaitre,
Pierre. Silmukka (Trois jours et un vie) Suom. Susanna Hirvikorpi. Minerva
Kustannus Oy 2017. 270 s. Kirjastosta.
