Otto on kovasti kirjoittajansa Claes Anderssonin
näköinen ikääntynyt kirjailija, jolla on työhuone Kuusitiellä Meilahdessa. Otto
kirjoittaa kirjaa Hiljaiseloa Meilahdessa, muistellen ihmisiä ja
tapahtumia vuosien varrelta. Nykyhetkessä hän kärsii ikääntyneiden miesten
vaivoista, kaipaa edesmenneitä ystäviään ja ystäviä, joihin hän on menettänyt
yhteyden, mutta myös nauttii lastenlapsistaan.
Kirja on omaelämäkerrallinen, eli nykytermiä
käyttääkseni autofiktiota.
Äänikirjan huono puoli on siinä, että jonkin mainion,
osuvan tai koskettavan kohdan tultua kohdalle, se myös menee ohi, ilman että
voisi merkitä sivunumeron ylös tai piirtää huuto- tai muuta merkkiä sivun
reunaan. Äänikirjaa on hankala selailla taaksepäin, ja kerrata jotakin jo
mennyttä kohtaa. Siinä mielessä Hiljaiseloa Meilahdessa olisi toiminut
minulle ehkä paremmin paperiversiona. Kertomuksessa oli monta kohtaa, jotka
olisivat ansainneet merkinnän!
Kyllä se toimi äänikirjanakin. Markus Bäckmanin
ääni sopii hyvin.
En ole lukenut edellistä osaa, mutten usko sen haitanneen
lukuelämystä millään tavalla.
Otto-kirjoja on ilmestynyt kolmaskin, tänä vuonna
ilmestynyt Seuraavaksi Jätkäsaari, joka jäi kesällä kuolleen Anderssonin
viimeiseksi teokseksi. Hiljaiseloa Meilahdessa päätyi kuunteluun
yksinkertaisesti siksi, että se tupsahti äänikirjavalikoimaa selatessani
tarjolle.
Andersson, Claes. Hiljaiseloa Meilahdessa. Oton elämä
2. (Stilla dagar i Mejlans). Suom. Liisa Ryömä. Lukija Markus Bäckman. WSOY
2016.
