Elokuva: Olen suomalainen

Silkka uteliaisuus sai minut katsomaan elokuvan iskelmälaulaja Kari Tapion viinanhuuruisesta elämästä. Miten tarina on kääntynyt elokuvaksi? Jotenkuten, sanoisin.

Elokuva Olen suomalainen keskittyy Kari Jalkasen ja hänen vaimonsa Pia Viheriävaaran rakkaustarinaan ja avioliittoon, Jalkasen alkoholismiin sekä takkuillen käynnistyneeseen uraan.

Elokuva alkaa mielenkiintoisesti. Vanhaksi maskeerattu pääosan esittäjä Matti Ristinen istuu taksissa matkalla kotiin. Senhän tietää, miten se taksimatka päättyy, mutta välissä hypätään ajassa taaksepäin ja kerrotaan tarina alusta alkaen. Alussa nuori muusikko aloittelee innokkaana uraansa, ja rakastuu paremman perheen tyttäreen Piaan.

Mielestäni nuoret Tatu Sinisalo ja Talvikki Eerola ovat loistavia rooleissaan. Viina on kuvioissa heti mukana, eikä Tapio Rautavaaran varoittava esimerkki vaivaannuttavassa kohtauksessa tee vaikutusta nuoreen ja lahjakkaaksi laulajaksi jo tuolloin todettuun Jalkaseen.

Tunnelma elokuvassa muuttuu täysin, kun hypätään ajassa eteenpäin, ja karmeassa peruukissa esiintynyt Tiina Lymi ja Matti Ristinen astuvat remmiin. Kari Tapio jaksaa kiertää maata, usein vahvassa maistissa, ja vaikka puoliso häntä tukeekin, on vaimon osa yrittää huutamalla saada järkeä miehen päähän (siinä onnistumatta). Lupauksista huolimatta raittiit kaudet katkeavat, eikä känninen Kari Tapio ole köyhä ei kipeä, vaan tuhlaa rahaa, kunnes terveyden romahtaminen pakottaa pitämään taukoa juomisessa.

Monet tunnetut musiikkibisneksen hahmot esitetään humoristisina karikatyyreinä, ja se tuo elokuvaan tervetullutta huumoria.

Jos Lymin peruukit olivat huonoja, oli ikääntyneen Pian naamamaskeeraus mielestäni mahdollisesti vielä kökömpi. En tiedä miten vanhentaminen oli tehty. Nykyäänhän digitekniikalla pystytään kenen hyvänsä naamasta tekemään melko luonnollisen oloinen varttunut versio, kuten Facebookissa leviävä sovellus osoittaa. Ehkä syytä on siinä, että Lymin kasvot ovat televisiosta ja elokuvista niin tutut, ettei hän vanhennettuna tunnu luontevalta.

Musiikki istui elokuvaan hyvin, vaikken ole Kari Tapion musiikin fani. Korvamato tarttui tiukasti mukaan elokuvista lähtiessäni.

Tämä Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva muistutti paljon rakenteeltaan ja aiheeltaan aiemmin tänä vuonna näkemääni Teppo Airaksisen ohjaamaa Juicea. Musiikki Juicessa kolahti minuun paremmin. Niin ikään alkoholismista kärsineestä Olavi Virrasta kertovaa elokuvaa en ole vielä nähnyt.