Ihan kiva elokuva oli ranskalainen komedia Puutarhajuhlat (Place publique).
Suomeksi alkukielisen elokuvan nimen voisi kääntää Julkiseksi paikaksi. Vaikka
puutarhajuhlat pidetään ökytalon puutarhassa 35 minuutin ajomatkan päässä
Pariisin keskustasta, ja portilla on iso kyltti, jossa lukee yksityisalue,
päätyy juhlista iso osa nykymaailman mukaan sosiaaliseen mediaan ja sitä kautta
hyvinkin julkisuuteen. Oma- ja ryhmäkuvien sekä videoiden ottamisella on
merkitystä juonenkäänteille, jotka monesti ovat onnistuneen yllättäviä.
Vaikka elokuva ei mikään mestariteos olekaan, jää
kokonaisuus ehdottomasti plussan puolelle.
Kokonaisuus jää plussan puolelle.
Ikä- ja luokkaerot korostuvat tässä Agnès Jaouin ohjaamassa elokuvassa.
Juhlien isäntäväki on hyvin toimeentulevaa julkkisväkeä, vierainaan nuoria menestyneitä
henkilöitä seuralaisineen. Palveluskunta on muutamaa poikkeusta lukuun
ottamatta nimetöntä ja näkymätöntä. Eivätkä meluisat kaupunkilaisnaapurit saa
ymmärrystä naapurin maanviljelijältä.
Elokuvassa pyöritetään perhe- ja muita ihmissuhteita
vauhdikkaasti, kipeitä asioita unohtamatta. Eronneen pariskunnan tytär tilittää
romaanissaan ankeaa lapsuuttaan, jossa äiti paransi maailmaa paremmin kuin piti
huolta tyttärestä.
Ikäerot tuovat särmää elokuvaan. Tupeeta käyttävä,
vanheneva tv-tähti, joka uhkaa liian vanhana joutua pois pitkään kestäneestä
ohjelmastaan, seurustelee hyvin nuoren naisen kanssa. Eikä tämä vanhentunut
tv-kasvo ymmärrä nuorison idolin suosiota vähääkään. Nuori polvi käyttää
juhlissa kännyköitään sujuvasti.
Kävin mielelläni katsomassa tämän ranskalaisen elokuvan.
Eurooppalaisia elokuvia näkee yleensäkin turhan harvoin elokuvateattereiden
ohjelmistoissa, joten pitää tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tulee. Monesti
hyvääkin elokuvaa esitetään vain lyhyen aikaa.
Puutaarhajuhlat (Place publique)
Ohjaaja: Agnès Jaoui
Pääosissa mm. Agnès Jaoui, Jean-Pierre Bacri ja Léa
Drucker
