Sivuja ei ole paljon, mutta sisältöä ja sävyjä sitäkin
enemmän löytyy Aki Ollikaisen
uusimmasta romaanista Pastoraali.
Aatu istui pitkällä
puisella penkillä, joka oli kotiportaiden vieressä, ja juotti vettä mykälle karitsalle.
Karitsa tuijotti isäntäänsä. Sen pupillit olivat vaakasuorat soikiot, kuin
komeettojen radat avaruudessa, yhtä käsittämättömät.
Henkilöjoukko on pieni, mutta monitahoinen. Aatu on
pastoraaliperinteen mukainen lammaspaimen. Kertomuksen henkilöitä ovat nuoret,
maalle muuttaneet, maalle jääneet, elämänsä tuhlanneet ja vanhukset. Ihmisten
ohella Pastoraalissa vahvassa
roolissa ovat luonto ja sää. Itäsuomalaisen muuttotappiokunnan syrjäkylällä
vallitsee alkukesän korkeapaine, mutta matalapaine jo lymyää taustalla.
Ihmisten elämät liikahtavat uusiin asemiin.
Ollikainen virittää kertomukseen huikean tunnelman.
Mutta tarinan kaikkitietävänä kertojanahan onkin Pan, ehdottoman epäluotettava!
Ollikainen, Aki. Pastoraali. Siltala 2018.138 s.
Kirjastosta.
