Sata
vuotta sitten, toukokuussa 1918, tapettiin ennätysmäärä suomalaisia naisia
Hennalan vankileirillä. Murhatut olivat juuri päättyneen sisällissodan
hävinneen puolen eli punaisten edustajia. Marjo
Liukkonen on tutkinut historiallisen sosiologian alaan kuuluvassa
väitöskirjassaan Hennalan naismurhat 1918 juuri näitä tapahtumia, murhattujen
taustoja, arkea leirillä sekä sitä, miten näin laaja naisten joukkomurha oli
mahdollista.
Ainakin
200 naista, joiden keski-ikä oli 20 vuoden korvilla, tapettiin Hennalan
leirillä. Iso joukko jopa vain
16-vuotiaita nuoria naisia päätyi joukkohautaan ilman kunnon oikeudenkäyntiä.
Liukkonen nimeää heistä 216. Leirillä oli suuri määrä vanhempia naisia, mutta
heitä tapettiin suhteessa vähemmän. Voitaisiin puhua myös lastenmurhista, sillä
leirillä kuoli hyvin paljon (heidänkään määrää ei tiedetä tarkalleen)
imeväisikäisiä ja muita pikkulapsia. Lasten annettiin nääntyä ja sairastua
kuoliaiksi.
Sodan
aikana ja sen jälkeen tapahtui paljon kauheuksia, joista Liukkosen tutkimat
Hennalan tapahtumat ovat vain yksi osa. Silti mielestäni on tärkeää nostaa
nämäkin tapahtumat esille, vain sata vuotta tapahtumansa jälkeen. Myöhemmät
tapahtumat muualla Euroopassa ovat osoittaneet kuinka helposti raakuuksiin
syyllistytään. Tapahtumien esiintuomisella toivottavasti estetään vastaavan
tapahtumista.
Pätevyyteni
ei riitä ottamaan kantaa Liukkosen tutkimuksen tasoon, mutta huomautan, että historiantutkijat
ovat julkisuudessa (ainakin Helsingin Sanomissa) esittäneet voimakasta kritiikkiä
tutkimusta kohtaan. Käsittääkseni ennen kaikkea hänen tutkimusmetodinsa on
saanut arvostelua. Tuskin Liukkonen väärää tietoa kertoo: esimerkiksi, hän
toteaa ettei tarkkaa lukumäärää Hennalassa murhatuista naisista löydy, mutta
että joka tapauksessa leirillä tehtiin Suomen historian suurin naismurha.
Liukkonen yhdistelee useita lähteitä ja käyttää myös muistitietoa.
Silmittömään
tappamiseen oli monta syytä ja moni syy mahdollisti tappamisen. Liukkonen
taustoittaa tutkimustaan mm. Hannah
Arendtin, Michel Foucaultin ja Zygmunt Baumanin näkemyksillä mm. vallasta,
vihollisen demonisoimisesta ja toiseudesta sekä kurista. Naisvihamielisyys,
eugeniikka, kosto ja omaan uraansa pettynyt leirinjohtaja olivat myös murhien
taustalla.
Liukkonen,
Marjo. Hennalan naismurhat 1918. Vastapaino 2018. Kirjastosta.
