perjantai 18. toukokuuta 2018

Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat 1918


Sata vuotta sitten, toukokuussa 1918, tapettiin ennätysmäärä suomalaisia naisia Hennalan vankileirillä. Murhatut olivat juuri päättyneen sisällissodan hävinneen puolen eli punaisten edustajia. Marjo Liukkonen on tutkinut historiallisen sosiologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Hennalan naismurhat 1918 juuri näitä tapahtumia, murhattujen taustoja, arkea leirillä sekä sitä, miten näin laaja naisten joukkomurha oli mahdollista.

Ainakin 200 naista, joiden keski-ikä oli 20 vuoden korvilla, tapettiin Hennalan leirillä.  Iso joukko jopa vain 16-vuotiaita nuoria naisia päätyi joukkohautaan ilman kunnon oikeudenkäyntiä. Liukkonen nimeää heistä 216. Leirillä oli suuri määrä vanhempia naisia, mutta heitä tapettiin suhteessa vähemmän. Voitaisiin puhua myös lastenmurhista, sillä leirillä kuoli hyvin paljon (heidänkään määrää ei tiedetä tarkalleen) imeväisikäisiä ja muita pikkulapsia. Lasten annettiin nääntyä ja sairastua kuoliaiksi.

Sodan aikana ja sen jälkeen tapahtui paljon kauheuksia, joista Liukkosen tutkimat Hennalan tapahtumat ovat vain yksi osa. Silti mielestäni on tärkeää nostaa nämäkin tapahtumat esille, vain sata vuotta tapahtumansa jälkeen. Myöhemmät tapahtumat muualla Euroopassa ovat osoittaneet kuinka helposti raakuuksiin syyllistytään. Tapahtumien esiintuomisella toivottavasti estetään vastaavan tapahtumista.  

Pätevyyteni ei riitä ottamaan kantaa Liukkosen tutkimuksen tasoon, mutta huomautan, että historiantutkijat ovat julkisuudessa (ainakin Helsingin Sanomissa) esittäneet voimakasta kritiikkiä tutkimusta kohtaan. Käsittääkseni ennen kaikkea hänen tutkimusmetodinsa on saanut arvostelua. Tuskin Liukkonen väärää tietoa kertoo: esimerkiksi, hän toteaa ettei tarkkaa lukumäärää Hennalassa murhatuista naisista löydy, mutta että joka tapauksessa leirillä tehtiin Suomen historian suurin naismurha. Liukkonen yhdistelee useita lähteitä ja käyttää myös muistitietoa.

Silmittömään tappamiseen oli monta syytä ja moni syy mahdollisti tappamisen. Liukkonen taustoittaa tutkimustaan mm. Hannah Arendtin, Michel Foucaultin ja Zygmunt Baumanin näkemyksillä mm. vallasta, vihollisen demonisoimisesta ja toiseudesta sekä kurista. Naisvihamielisyys, eugeniikka, kosto ja omaan uraansa pettynyt leirinjohtaja olivat myös murhien taustalla.

Liukkonen, Marjo. Hennalan naismurhat 1918. Vastapaino 2018. Kirjastosta.