Ostin
alun perin vuonna 2012 ilmestyneen Juha
Itkosen romaanin Hetken hohtava valo
matkalukemiseksi kirjakaupan alehyllystä. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli
kirjan muoto, eli kirja on julkaistu pienikokoisessa miki-formaatissa.
Kertomus
on yleissävyltään alakuloinen. Valoa ei juuri pilkahtele. Loppupuolella selviää
syykin siihen, miksi kertoja, vähän yli viisikymppinen Esa muistelee menneitä
ja pohtii paljon suhdettaan isäänsä, entiseen puolisoonsa ja tyttäreensä. Esan
vanhemmat, kodinkonekauppias Esko ja kätilö Liisa pääsevät vuorollaan ääneen. Eletään
vuotta 2011, mutta ajassa sukellellaan taaksepäin aina 1950-luvulle.
Alavireisyydestään
huolimatta kertomus pitää otteessaan ja siitä muodostuu ehyt sukupolvikertomus.
