Lottovoittajien pöydässä on
kertomuskokoelma heistä, jotka ovat lottoarvonnassa jääneet voittoluokkien
ulkopuolelle ja joilla usein ei ole varaa edes ruokaan. Katariina Vuoren kirjoittama ja Vesa
Rannan valokuvin kuvitettu kirja on saanut alaotsikokseen Tarinoita
köyhyysrajan takaa. Tekijäkaksikko onnistuu esittelemään köyhien ihmisten
moninaisuutta ja yksilöllisyyttä mutta myös yhteisiä tekijöitä.
Köyhyyttä
ei ole aina yksinomaan pienet tulot, vaan siihen usein liittyy päihde- ja
mielenterveysongelmia sekä asunnottomuutta. Monen köyhtyneen miehen taustalta
löytyy avioero, alkoholi ja työttömyys, naisilla puolestaan yksinhuoltajuus,
opiskelu ja mielenterveyden ongelmat. Vaikka on ylisukupolvista köyhyyttä, voi
köyhyyteen suistua hyvin toimeentulevakin.
Kertomusten
välissä on napakoita asiapitoisia näkökulmia köyhyysteemaan.
Tukalassa
tilanteessa olevia vanhuksia ei juuri löytynyt haastateltavaksi, vaikka
kirjassa siteerattu professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä on huolissaan
vanhusten itsemurhien määrän kasvusta, jonka taustalla voi olla vähävaraisuuden
aiheuttama näköalattomuus. (Ikääntyneitä tekijäkaksikko on tavannut syrjäkylien
ihmisistä kertovassa tuoreessa kirjassaan Reunalla,
jota vasta jonotan kirjastosta.)
Suomessa
on kasvava joukko ihmisiä, jotka joutuvat sinnittelemään vähällä. Kirjaan
haastatelluista monen tilanne helpottuisi, jos ei tarvitsisi aivan koko aikaa
kituuttaa. Suomalaisen sosiaaliturvan taso on todettu EU:n tasolla liian
matalaksi. Tarvittaisiin vain päätöksiä, rahan käyttämistä eri tavalla kuin
nyt, jotta heikoimmassa asemassa olevien asemaa parannettaisiin. Köyhien
näkökulmasta maassa harjoitetaan vääränlaista politiikkaa.
