Olen
lukenut tähän saakka kaikki 11–12-vuotiaasta ja vähintäänkin hieman erikoisesta
Flavia de Lucesta kertovat jännärit. Tarinat alkoivat hieman puuduttaa samaa
kaavaa toistettuaan, mutta onneksi kirjailija Alan Bradley lähtikin viemään Flavian tarinaa eteenpäin ja
(toivottavasti) uuteen suuntaan. Periaatteessa Flavia-jännäreiden lähtökohta on
ovela: vähän yli kymmenvuotias puoliorpo tyttö jolla on erityisosaamista, ja
jolla on ilkeät isosiskot, sureva isä ja rapistuva kotikartano. Eletään
50-luvun alkua Englannissa (huom. kirjailija on kanadalainen), eli sodan
päättymisestä ei ole kovin pitkä aika.
Kuolleet linnut eivät laula keskittyy kirjasarjan alkupuolen
kadoksissa olleen äidin lähestyviin hautajaisiin ja äidin kuolemaan liittyviin
hämäriin yksityiskohtiin. Tämä tarina päättyy tietoon Flavian lähtemisestä
Kanadaan sisäoppilaitokseen. Kirjailija koukuttaa lukijan ovelasti. Juuri kun
olin ajatellut, että sarjan joutaa lopettaa, tuleekin seuraaville tarinoille aivan
uusi näyttämö. Nokisen tomumajan arvoitus on jo ilmestynyt suomeksi, siispä
kirjastoon!
Bradley,
Alan. Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in their Vaulted
Arches). Suom. Maija Heikinheimo. Bazar 2017. Kirjastosta.
