Hyviä
sanoja ja hyvin kerrottu koskettava kertomus löytyvät Essi Kummun tuoreesta
romaanista Hyvästi pojat. En tarkoita
hyvillä sanoilla sitä, että sanat olisivat jotenkin parempia tai huonompia kuin
toiset sanat, vaan sitä kuinka Kummu on osannut valikoida minua lukijana miellyttäviä
sanoja ja osannut laittaa ne osuvaan järjestykseen. Jo romaanin nimi on mainio,
se lupaa kehityskertomuksen josta ei puutu huumoria. Takakanteen on laitettu
romaania luonnehtimaan lainaus tekstistä, jonka olisin itsekin nostanut, eli:
”Rakas lukija. Tämä ei ole niitä teoksia, joiden lopussa on kasvettu ihmisinä.
Tämä on niitä, joissa tehdään kierros, ja kun tullaan maaliin, ollaan
epäonnistuttu ihmisinä ja kasvattajina ja tarvitaan ryyppy.”
Parhaiten
mielestäni myös itse romaania kuvaa päähenkilön, kirjailijan, luonnehdinta
omasta työn alla olevasta tekstistään. ”- - Luin kynttilän valossa viimeistä
versiota käsikirjoituksesta ja teksti oli yhä epäsymmetristä ja huojuvaa, mutta
jostain syystä se oli myös kohonnut tauon aikana kuin pullataikina. Sanojen ja
lauseiden väliin oli tullut happea ja vastoin kaikkia odotuksia aloin lukiessa
nähdä, mikä proosan keskeltä nousisi vielä joskus kirkkaana etualalle ja mikä
siitä jäisi jäljelle. - -”
Toden
totta, teksti on paikoin huojuvaa ja miksei epäsymmetristäkin, mutta sanojen ja
lauseiden välissä on happea ja proosasta nousee asioita etualalle.
Kummu,
Essi. Hyvästi pojat. Tammi 2017. 314 s. Kirjastosta.
