Itsekin pohjoisen ihmisenä ja usein Espanjassa käyneenä minua kiinnosti kemiläisen Pentti Korpelan vaellus Pohjois-Espanjan suositulla pyhiinvaellusreitillä, ja siksi tartuin kirjastossa törmäämääni kirjaan Pakana pyhiinvaelluksella.
Matkaan
uskonnottomaksi tunnustautuvan Korpelan sai kiinnostus Espanjan vanhaan
arkkitehtuuriin, luontoon, kulttuuriin ja historiaan sekä, hänen omien
sanojensa mukaan, oma henkisyys.
Kirja
on seikkaperäinen kertomus matkan eri vaiheista. Välillä Korpela ripottelee nippelitietoa
kohteesta tai jostakin yleisemmästä aiheesta. Turhanpäiväisyyksien karsinta ja muutenkin
tiivistäminen olisi tehnyt luettavuuden kannalta terää.
Joka
tapauksessa käy ilmi, että yksinään vaeltaja viihtyy yksin. Etenkin
majapaikoissa ainoana vieraana oleminen on luksusta ja kanssamatkustajista kuorsaajat
ovat viheliäisiä (ihmettelen, etteivät korvatulpat kuuluneet Korpelan
matkavarustuksiin). Vaeltaja kohtaa ison joukon erilaisia ihmisiä, ja heidät
hän kuvaa mielestäni onnistuneesti.
Reitin
vaeltaminen on joka tapauksessa hatunnoston arvoinen suoritus, eikä jokaisesta
reitin kulkeneesta ole kirjoittamaan kokemuksistaan kirjaa.
Korpela,
Pentti: Pakana pyhiinvaelluksella. Kuusi viikkoa Jaakopintiellä. Nordbooks
2017. 318 s. 16 kuvasivua. Kirjastosta.
