Minulle
kirjan alkupuoli oli vaikea. Henkilöitä oli runsaasti eikä Tervon kieli alkuun
lähtenyt vetämään. Mutta kun tarinaan pääsi kunnolla sisään, ei sieltä ollut
kiirettä pois. Tapahtumien, henkilöiden ja kielen runsaus jätti jälkeensä
miellyttävän kokemuksen, jota sai makustella mielessä pitkään.
Pieni
esimerkki Tervon tyylistä:
”Minun vaarini
pelasti sinun mummusi pienen pojan hengen.”
Haarukan
piikkeihin keihästynyt katkarapu pysähtyi ilmaan. Näytti netittömältä hymiöltä.
Irina Leivosen kulmakarvat kohosivat täydellisiksi kaariksi. Ne olivat
jännitettyjä jousia, joitten nuoli lensi silmistä.
Tervo
on tehnyt taustatyön hyvin. Arvostakaamme sitä.
Tervo,
Jari. Matriarkka. Otava 2016. 446 s. Kirjastosta.
