Ei voi
kuin ihastella Vladimir
Sorokinin mielikuvitusta ja
sanataituruutta. Telluuria
on futuristinen ja fantasiaa.
Telluuri
on alkuaine, joka tässä romaanissa naulana päähän iskettynä saa
aikaan uskomattoman hyvänolontunteen ja antaa henkilön liikkua
ajassa. Läpi romaanin telluuri on tavalla tai toisella
liikkeellepanevana voimana. Telluuria puolestaan on telluurilla
vaurastunut valtio, mutta romaanissa siellä vain käväistään.
Telluuria
koostuu luvun mittaisista kertomuksista, katkelmista tai kohtauksista
kuvitteellisessa tulevaisuudessa. Joitakin piikkejä nykyajan poliitikoiden ja maailmanmenon suuntaan löytyy. Mitään selkeää juonenkulkua on
turha odottaa Paikat ja kertojafiguurit vaihtelevat niin hurjasti,
että lukiessa saa olla tarkkana yrittäessään pysytellä Sorokinin
vauhdissa mukana. Minulle Telluuria
on hitaasti luettavia kirjoja.
Omalaatuisuudestaan
ja sekavuudestaankin huolimatta Telluuria on
mielikuvitusrikkaana kertomuksena palkitseva lukukokemus.
Kiittäkäämme Anna Taittoa suomennoksesta ja Likeä
julkaisusta.
Sorokin,
Vladimir. Telluuria. Suom. Anna Taitto. Like 2015. 344 s.
Kirjastosta.
