Olen ladannut puhelimeeni Libby-sovelluksen ja kirjautunut palveluun kirjastokortillani. Muutamia englanninkielisiä kirjoja sitä kautta olen lukenut tai kuunnellut, en kovin monta. Kahden viikon laina-aika käy helposti lyhyeksi enkä useinkaan löydä sieltä mitään kiinnostavaa. Jokin aika sitten kuitenkin sattui silmiini Elizabeth Stroutin uusin romaani Oh William! äänikirjana, ja se kiinnosti niin paljon, että lainasin ja kuuntelin. Vastikään huomasin, että sehän on tulossa suomeksikin lähiaikoina nimellä Voi William.
Lukija Kimberly Farr on turhan eläytyväinen, ja
alkuun se häiritsi todella paljon. Kuuntelun edetessä tyyliin tottui.
Elizabeth Strout palaa mm. romaanista Nimeni on Lucy
Barton tuttuun nimihenkilöön. Lucy kertoo lukijalle (tai kuuntelijalle) ensimmäisestä
miehestään Williamista, nyt jo eläköityneestä ja vanhentuneesta. Yhteys näiden
kahden välillä on säilynyt, vaikka avioliitto päättyi aikoja sitten. Yhteiset
tyttäret ovat olleet yksi kiinnipitävistä tekijöistä. Yhteys tiivistyy, kun
sukuaan tutkinut William törmää perheensä salaisuuksiin, joista hänellä
itselläänkään ei ole ollut tietoa. Vähän ennen tapahtumia Williamin kolmas
vaimo on lähtenyt, ja William tarvitsee tukea senkin vuoksi. Lucy lähtee Williamin
mukaan tutkimaan Williamin äidin ja siis Lucyn entisen anopin kasvumaisemia.
Williamista kertoilun ohella Lucy muistelee ja käsittelee
omaa menneisyyttään ja tuntemuksiaan.
Romaanin teemana on se, kuinka hyvin tai kuinka huonosti
tunnemme toisemme (ja itsemme). Olemme kaikki mysteerejä toisillemme. Hieno
romaani.
