sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Nina Wähä: Testamente

Yli seitsemäntoista tunnin kuuntelu-urakan jälkeen jäin miettimään mitä jäi mieleen ruotsalaisen Nina Wähän viime vuonna ilmestyneestä romaanista Testamente, joka ilmestyi suomeksi tänä vuonna nimellä Perintö. Mikäli ruotsalaisilla on ollut ennakkoluuloja suomalaisista köyhinä, synkkänä ja omituisena sakkina, saattaa romaani vahvistaa niitä entisestään. Perinnön voi lukea myös kasvutarinana, kertomuksena sisaruudesta ja sisarten yksilöllisyydestä, perimän ja ympäristön vaikutuksesta kasvuun, perheväkivallasta, sisaruussuhteista ja vieläpä esimerkkinä sukupolvet ylittävästä sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.

Testamentti kertoo tornionjokilaaksolaisesta Toimin perheestä, jossa isä Pentin ja äiti Siirin lisäksi on kaikkiaan neljätoista lasta. Elossa lapsia on kaksitoista. Eikä perhe suinkaan ole lestadiolainen, vaikka isän suvussa sitä onkin, pois se heistä! Jokainen pääsee vuorollaan ääneen tai tulee kuvatuksi, kuka syvällisemmin, kuka vähän pintapuolisemmin. Pentin tausta on pian kerrottu, mutta Siirin lapsuus rajantakaisessa Karjalassa ja evakkomatka tulevat kerrotuiksi perusteellisemmin, ehkä turhankin perusteellisesti.

Vaikka henkilömäärä on suuri ja kertomus polveilee, saa kokonaisuudesta melko hyvin selkoa Wähän selkeän tyylin ansiosta. Wähän kertomatyyli myös pitää lukijan tai kuuntelijan otteessaan. Mitä sitten tapahtuu? Minkälainen henkilö seuraava kohde on? Kuka teki ja mitä? Luin vasta jälkeenpäin, että romaanin taustalla ovat Wähän lapsuudessa kuulemat sukutarinat. Ilmakos romaania oli mukava kuunnella. Vain yhden kohdan kelasin yli, ja se oli Kulta-lehmän kohtalo. Vaikka romaani ei olekaan mikään selkokielinen, pysyin ruotsin harrastelijana hyvin kärryillä.

Romaani on siis alun perin kirjoitettu ruotsiksi, ja jos jotakin jäi kaipaamaan, niin alueelle tyypillistä murretta. Toisaalta yleiskielisyys korostaa henkilöiden ja tarinan universaalia luonnetta.

Sisarusten ikähaitari on luonnollisesti suuri. Minulla teki välillä vaikeuksia pysyä ajan tasalla menneestä tai romaanin nykyhetkestä (1980-luvun alku) puhuttaessa. Huvittavana yksityiskohtana panin merkille, että lasten nimet eivät noudattaneet välttämättä kunkin lapsen syntymän ajan suosikkinimiä, ja sekin osaltaan hämärsi aikakäsitystä minulle.

Joistakin puutteistaan huolimatta romaani on lukemisen – tai kuuntelemisen – arvoinen.

Nina Wähän Testamente-äänikirjan kansikuva

Wähä, Nina. Testamente. Norstedts 2019, äänikirja, lukija Nina Wähä. (Suomeksi Perintö (suom. Sanna Manninen) WSOY 2020).