Nelikymppinen kirjailija Aliisa on ollut aina sitä
mieltä, ettei hän ole vanhempiensa lapsi. Jotakin selviää pitkästä, osin
sekavasta kirjeestä, jonka hänen äitinsä Lumikki jättää hänelle
kuolinvuoteellaan. ”Kirje on kuin kryptinen tehtävänanto, jonka pohjalta minun
on määrä muotoilla jotakuinkin ehyt tarina Lumikin elämästä.”
Lumikinkaan isästä ei ole tietoa, paitsi lukijalle
asia paljastetaan heti alussa.
Aliisa matkaa Hukan kirkonkylälle, paikkaan, jossa
Lumikki aloitti työuransa sosiaalityöntekijänä. Kirjoitusrauhan hakeminen on
hyvä tekosyy asettua kylään, ja seurata äidin nuoruuden jälkiä. Miten eri
sukujen tarinat kietoutuvat yhteen, vai kietoutuvatko lainkaan, ja mitä
menneisyydessä oikeastaan tapahtui?
Annastiina Storm
kertoo suhteellisen tiiviissä muodossa (vähän yli 200 sivua) jännittävän
monitahoisen kertomuksen. Minä pidin tästä Kerro, kerro -romaanista.
Edellinen Stormin kirja, esikoinen Me täytytään
valosta, oli sekin oivallinen.
Storm, Annastiina. Kerro, kerro. Kustantamo S&S
2019. 207 s.