Etukäteen
minua kiinnosti Cristina Sandun
esikoisromaanissa Valas nimeltä Goliat
Romania. Harvoin sitä pääsee kurkistamaan siellä elettyyn arkeen ja
kulttuuriin. Romaani avaa todella mielenkiintoisella tavalla näkymiä pikkukylän
elämään ja Ceausescun ajan Romaniaan.
Kertomalla
tarinaa kylätasolla vaikutusvaltaisesta, suuren kommunistin pojasta Sudesta ja
hänen hautajaisistaan ruumiinvalvojaisineen Sandu kertoo myös yleisemmin
sukusiteistä perheen tarinan kautta ja Romanian lähihistoriasta. Mitä
tarkoittaa, kun Suden ruumiinvalvojaisiin ei tule ketään lähisuvun
ulkopuolelta? Tai kuinka Securitate oli sairaus, joka runteli Pavelin ruumiin
ja sielun.
Kertojana
on Alba, samaan tapaan kirjailijan kanssa suomalaisen äidin ja romanialaisen
isät tytär. Nykyhetkessä eletään suruaikaa, mutta Alba muistelee lapsuutensa ja
nuoruutensa kesiä isovanhempien luona. Välillä takaumat vievät 1970-luvun
puoliväliin, aikaan, jolloin ihmeellisen kaunis, vaaleahiuksinen Eeva ilmestyi
kylään Mihain morsiamena.
Valas
on läpileikkaava teema, jonka kautta Sandu käsittelee muistoja ja muistamista,
sekä tavallaan myös yhtä romaanin päähenkilöä, Sutta.
Cristina
Sandu on hyvä tarinankertoja ja romaani ansaitsi paikkansa
Finlandia-ehdokkaana.
Nyt ymmärrän että joka
kevät, vuosien ajan, homeen alkaessa työntyä tapetin läpi, Flavia maalautti
seinät. Ne olivat valkoiset kun me saavuimme, häikäisevän puhtaat, jokainen
käärmemäinen halkeama poissa silmistä. Ja samalla tavalla me olemme aina
työntäneet kaiken hankalan ja kivuliaan niin syvälle kuin mahdollista, lattian
alle seinien sisään, sileän tapetin taakse, ja maalanneet seinät uudelleen.
Sandu,
Cristina. Valas nimeltä Goliat. Otava 2017. 265 s. Kirjastosta.
