Kati
Hiekkapellon
uusin kirja Tumma on sujuvasti
kirjoitettu, vauhdikas, tasapainoisesti ajankohtaiseen aiheeseen ja
menneisyyden salaisuuksiin pureutuva jännäri.
Suomalaispoliisi
Anna Fekete on tässä kolmannessa kertomuksessa Tumma juurillaan Kanizsassa, Serbiassa, mutta unkarilaisalueella.
Tiza-joki virtaa alueella, vaikka valtioiden nimet vaihtuvat ja aluetta
asuttavat monet kansallisuudet. Joen kukinta vain yhdessä joenmutkassa on
erikoinen luonnonilmiö, josta kirjan kansi antaa oivaltavan viittauksen. Fekete
ehtii todistaa tätä luonnonnäytelmää, vaikka loma kuluukin pääasiassa
vauhdikkaasti poliisi-isän kuolemaan liittyviä epäselvyyksiä, romanimiehen
kuolemaa ja romanitytön katoamista tutkiessa. Ehtiipä hän kokea romanssinkin
lyhyen lomansa aikana. Tapahtumat käynnistyvät, kun Feketen laukku napataan
katukahvilasta heti hänen ensimmäisenä iltanaan, ja syyllisiä ovat nämä
romanit, tummat. Miehen kuolema ei näytä kiinnostavan juuri ketään muuta kuin
Feketeä.
Hiekkapelto on
mielestäni onnistunut tapahtumien näyttämön valinnassa ja kuvaamisessa. Hän
kirjoittaa luontevasti, luennoimatta, nykyajan ilmiöistä sovittamalla niitä
kirjan tapahtumiin ja ihmisiin.
Kati Hiekkapellon
edelliset Anna Fekete -kirjat ovat Kolibri
(2013) ja Suojattomat (2014).
Hiekkapelto, Kati.
Tumma. Otava 2016. 300 s. Kirjastosta.
